Mä olen taas täällä ja jo 1.6 kiloo laihempana! Koo sanoi ekoiks sanoikseen mulle aamulla kun nähtiin et "sitä ollaan niin laihana tänään että". Ai että kun teki nannaa itsetunnolle.
Peilistä kattoo ihan selkeesti pienempi nainen vaikka nestettähän tuo on mikä on lähteny. Toi ruokailurytmi sopii mulle hyvin ja oon oppinu maustamaan ruokaa ihan eri tavalla kun ennen.
Arjalla oli tänään yks leikkaus jota ollaan jännitetty ihan kauheesti. Se meni onneks hyvin ja iskä soitti mulle pari kertaa tänään. Heti Arjan leikkauksen jälkeen ja nyt illalla. Ihanaa, nyt on niin helpottunut olo. Lääkäri oli sanonu että jos leikkausta ois lykätty yhtään myöhemmäks niin ois voinu olla liian myöhästä.
Kävelin töistä kotiin ja vaikka sukat ja kengät oli litimärät ja farkunlahkeet pohkeita myöten märät niin helvetin hyvä fiilis siitä taas tuli.
Töissä on ihan tajuton kiire ja jokainen meistä venyttää itteensä äärirajoille et saadaan hommat hoidettua.
Se mitä oon huomannut on se, että mä en ole tuolla oma itteni. Mä en ole se ilopilleri, päivän piristys enkä sähikäinen. Musta on tullu syrjäänvetäytynyt ja jotenki vaisu. Enkä mä pidä itestäni tämmösenä, kun mä en sitä oikeesti ole. Mä haluan mut takasin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti