I love my new tattoo

Otin sitten lauantaina ranteeseen kaunokirjotuksella tekstin jota rrrrrakastan. Vieläkin jaksan tuijotella ja ihastella sitä. Love it.

Työkaverin ex mies tehtailee tatskoja, joten mentiin lauantaina sinne sen tykö siinä kuuden pintaan, korkattiin kaljat ja tyyppi rupes hommiin. Jäätin sinne jumittamaan ja ottaan olutta ja hupista keikkaa oltiinki jo hyväs nousussa ysin aikaan.
Käytiin työkamun kavereiden kanssa parilla baarissa ja siitä innostuttiin lähtee vielä firman bileisiin baariin tai sinne jatkoille minne ne muut oli keilauksena jälkeen menneet.
Tuli otettua hippasen kaljaa lisää, jorattua ja pussailtua työkaverin kanssa. Hupsista saatana. Mut olipas kivaa pussailla. Meidän huulet kävi hyvin yhteen.
Kuulin kyl sit töissä maanantaina pientä piruilua ja tiedon et se heppu on avoliitossa.
Nooh, eipä tuo minuu hetkauta. Minä en sitä tiennyt joten :D
Ja ei, en mitään työpaikkaromassia kehittele enkä ees mitään ihastusta. Söpö mieshän se kyl oli ;)

Muuten töissä on helvetinmoinen kiire ja oon jotenki koomassa. Töiden jälkeen ei jaksa kun syödä ja jatkaa koomaamista sohvalla. Viikonlopun jälkeen ruokailutkin on mennyt vähän persiilleen ja nyt täytyy taas ottaa itteään niskasta kiinni ja jatkaa diettiä. Jos sitä huomenna kävelis töistä kotiin.. Tänäänkin oli lenkkarit repussa mut oli niin paska ilma kun räntää tuli vaakatasossa että bussipysäkille kävi tie.

Kohta hetki hömppäleffaa ja sit unille. Voisin mennä kyl vaikka heti.

Moi

Mä olen taas täällä ja jo 1.6 kiloo laihempana! Koo sanoi ekoiks sanoikseen mulle aamulla kun nähtiin et "sitä ollaan niin laihana tänään että". Ai että kun teki nannaa itsetunnolle.
Peilistä kattoo ihan selkeesti pienempi nainen vaikka nestettähän tuo on mikä on lähteny. Toi ruokailurytmi sopii mulle hyvin ja oon oppinu maustamaan ruokaa ihan eri tavalla kun ennen.

Arjalla oli tänään yks leikkaus jota ollaan jännitetty ihan kauheesti. Se meni onneks hyvin ja iskä soitti mulle pari kertaa tänään. Heti Arjan leikkauksen jälkeen ja nyt illalla. Ihanaa, nyt on niin helpottunut olo. Lääkäri oli sanonu että jos leikkausta ois lykätty yhtään myöhemmäks niin ois voinu olla liian myöhästä.

Kävelin töistä kotiin ja vaikka sukat ja kengät oli litimärät ja farkunlahkeet pohkeita myöten märät niin helvetin hyvä fiilis siitä taas tuli.

Töissä on ihan tajuton kiire ja jokainen meistä venyttää itteensä äärirajoille et saadaan hommat hoidettua.

Se mitä oon huomannut on se, että mä en ole tuolla oma itteni. Mä en ole se ilopilleri, päivän piristys enkä sähikäinen. Musta on tullu syrjäänvetäytynyt ja jotenki vaisu. Enkä mä pidä itestäni tämmösenä, kun mä en sitä oikeesti ole. Mä haluan mut takasin.

Seitsemäs ja viimeinen viikonpäivä

Hyvin on viikko mennyt noiden sapuskojen suhteen et ei valittamista.
Ja kuten lupasin niin teidän kiusaks laitan mitatkin ylös :D
Mitat otettu siis tiistai-aamuna 11.1.2011

pituus 174cm
paino 73,5kg
rintojen alta (rinnanympärystä en siis mitannut)85,5cm
vy (kapein kohta)83cm
napa (tää on mun vararenkaan paikka joten tää kans) 99,5cm Ai kaamee..
lantio 104cm
reisi 64cm

Eli eiks näytä upeelta! Ton enempää mittailuja en tehnyt ja katotaan kuin tän mimmin täs käy.

Mun isä meni eilen naimisiin! Isän vaimo on ihana ja tykkään siitä kovasti ja oon tosi onnellinen heidän puolestaan.
Ainut paha hetki tuli kun seremonian jälkeen soittivat Finlandersin Oikeesti biisin. Yhtäkkiä iski päähän ajatus et eikö iskä rakastanu äitiä kun menivät aikoinaan naimisiin.
Se ajatus itketti hetken onnen itkun lomassa. Kyllä mä tiedän että isä ja äiti rakastivat toisiaan kun menivät naimisiin ja kauan sen jälkeenkin. Mut sen hetken ahdisti enemmän ku aikoihin. Tuli paha mieli jota en todellakaan näyttänyt isälle enkä muille.
Kun halailtiin vihkimisen jälkeen kaikki toisiamme ja onniteltiin niin en meinannut pystyä päästään iskästä irti. Mä rakastan sitä niin kauheesti ja oon niin pirun ylpee siitä että se on pystynyt olee raittiina. Se on mahtavaa.
Vihkimisen jälkeen pappi nappas mut, pakanan kyytiinsä, ajettiin raflaan ja muut tuli omilla autoillaan perässä. Safkat oli tilattu valmiiks ja meillä oli tosi hauskaa. Mun käsitys papeistakin muuttui totaalisesti. Toi oli niin hauska ja rempsee ettei mitään rajaa. Aivan ihana!

Ne oli siis pienet ja intiimit häät. Iskä, minä ja systeri perheineen. Äitipuoli(outoa sanoo näin), sen tytär perheineen. Äitipuolen tytär oli sanonu äidilleen ihanasti että hän sai uuden isän ja kaks siskoa. Oma isänsä eli äitipuolen entinen mies on kuollut yli 10v sitten...
Eli käytiin sit tosiaan syömässä ja siitä sit kotiin. Isä ja Arja (koodinimi äitipuolelle, hehe) lähtivät illalla tanssimaan eli meidän osalta ei juhlat jatkuneet tuon kauemmin. Mä tykkäsin, ne oli kivat bileet.

K oli perjantaina mun luona. Katteltiin leffaa ja höpsöteltiin sohvalla. Ihanaa oli päästä kainaloon yöks, siihen olikin ollut jo ikävä.
Tänään en oo saanut mitään aikaseks. En mitään. Heräsin jo ysin maissa, söin aamupuuroni, kattelin leffaa ja nukahdin. Nyt ei huvita mikään. Tekis mieli vaan nukkua.
Onneks ens viikonlopuks on ihana juttu tiedossa. Mä meen ottaa neljännen tatuointini. Jei, en malttais odottaa.

Go Läski Go

Jep, mä lähden kans tolle linjalle. Mut vasta heti huomenna kun vasta tänään pääsin kauppaan.
Nyt on huomiset safkat mittailtu ja punnailtu muutenkin kanoja ja lihoja tonne pakkaseen pusseihin valmiiks.
Huomenna käyn vaa´alla ja mittanauhan kanssa ahdistuin kuin läski mä oikeesti oonkin. Ihan teidän iloks pistän mitat tännekkin niin saadaan kimpassa sit ihastella kuin paljon senttejä on kuukauden päästä lähteny. Niin kerta.

Paska päivä taas takana mut onneks Täydelliset naiset ja Sinkkuelämää piristää. Ja huomenna se, että lähen Koon kanssa käyttään mun lahjakortin loppuun sinne alusvaatekauppaan.

Nyt mä meen takas piiloon peiton alle. Öitä.

Paskapaskapaska

Ei ollut treffejä ei. Se teki oharit. Oikeestaan kaks kertaa. Eka kerta meni vielä epäselvyyden piikkiin, toka ei ja toivottelin hyvät jatkot. Vittu noita miehiä, eikö ne saatana voi sanoo suoraan jos ei olekkaan kiinnostusta nähdä. Paskanmaku jäi taas tästäkin.

Töissä on ollu kiireitä ja mua vituttaa. Meitä on ens viikolla siellä vaan kolme duunaria viiden sijaan. Eikä kuulemma saa palkata enää ketään. Vitut. Mä en jaksa tot hommaa ja sitäpaitsi se on tylsää ja ykstoikkosta.
Laitoin pari viikkoa yhen hakemuksen yhteen paikaan ja sinne haku päättyy tän kuun vika. Onko ok jos soitan sinne kuitenki tällä viikolla ja kyselen mis vaiheessa niillä prosessi on?
Sanoinko mä jo et mut vakinaistettiin tonne kuitenkin? Ei sekään silti auta, ei mun fiilikset tota duunia kohtaan oo muuttunut. Mua harmittaa et otin ton paikan vaikka mitä edellisestä työpaikasta kuuluu, en sielläkään ois viihtynyt. Se sama paska siellä jatkuu ja pahenee vaan. Mitä mä nyt teen? Mua ahistaa :(

Mua vituttaa et oon läski enkä oo lopettanut vieläkään röökinpolttoa. Mä olen luuseri. Tää on taas näitä päiviä kun inhoon itteeni ylikaiken. Paskapaskapaska.