Keijolle.

Mä toivon ja haluan että sä olet sä. Ja mä haluan että mä pysyn minuna.

Riidat on parisuhteessa normaaleja. Ja on normaalia että ajatukset ei aina kohtaa, ollaan erimieltä, toinen on ärhäkämpi kun toinen, on normaalia että toinen haluaa hellyyttä, söpöstelyä, huomiota enemmän kun toinen. Ja on täysin normaalia et ihmiset ei lue toistensa ajatuksia :D
Mut jos sä kohtelet mua kun kaveria kohdellaan niin mua pelottaa että musta vielä tulee semmonen. Vain kaveri.
Siksi mä ehkä toivon sulta enemmän niitä sanallisia välittämisen, tykkäämisen merkkejä. Ehkä toi on mun pelko. Että musta tulee vain kaveri.

Mut sit kun mä mietin kuinka ihanalta se tuntuu kun vedät mun kainaloosi kun mulla on paha mieli, kuinka kivalta sun kosketus tuntuu mun niskassa kun katotaan leffaa, kuinka kivaa on tehdä sulle/sun kanssa ruokaa kun sä tuut halaamaan mua takaapäin, kuinka ihanalta ja turvalliselta tuntuu kun sä otat musta kiinni kun me käydään nukkumaan. Kuinka ihanalta tuntuu pussailla, suudella ja rakastella. Kuinka kivalta sun käsi mun kädessä tuntuu vaikka kaupassa käydessä. Kuinka hyvältä tuntuu kun sä autat mua mun excel ongelmien kanssa, kuinka sä otat mun kissat aina huomioon. Se tuntui hyvältä kun esittelit mut perheellesi, tyttöystävänä.

Niin sitä mä mietin et oon vähän tai aika paljonkin hölmö. Näytäthän sä sen. Tykkäämisen. Monella tavalla ja esimerkiks just tolla mitä mä tossa kirjotin. Mun täytyy vaan muistaa se niinä hetkinä kun tuntuu toiselta.
Ehkä mä hoidan puhumisen, sä teot. Me ollaan erilaisia. Tykkään susta.