Ja muutenkin vituttaa.

Keijon mielestä mä ärähdän liian helposti. Joo, näin on mutta kun se ei tajuu että se ei tarkota mitään vaikka mun ääni kohoaa.
Minä ja mun ystävät puhutaan aiheesta kun aiheesta niin että muiden korvissa se varmaan kuulostaa että tapeltais mutta näin ei ole.
Miks jumalauta Keijo ottaa sen aina itteensä ja alkaa mököttää ja sit tulee taas semmonen riita että mä pelkään et se oli nyt tässä.

Sano se että tykkää musta, ei se muuten tässä olis mut jos se haluu lauhkeen lampaan niin vittu ettis sit semmosen. Jos mä alan joka saatanan kerta miettiin sitä että nouseeko mun ääni, enkai vaan vahingossakaan ärähdä, niin siinä vaiheessa multa hiipuu kyllä se ilonenkin puoli pois.

Saatana. Kiukuttaa niin ettei veri kierrä. SAATANA.