Mä en oikein tiedä missä mennään. Nyt sit sitä nillitystä "parisuhteesta". Sepä. Mä en edes tiedä seurustellaanko me vai onko tää vaan jotain hengailua.
Harvemmin etukäteen tiiän ees millon eron jälkeen tavataan. Kuten tänään esim kun lähdin, niin ei ollut mitään puhetta millon taas nähdään. Mä en pidä tämmösestä mutta en haluu alkaa turhasta nillittään. Joskus se sano et "tottakai mä oletan et me nähdään illalla". Mut mistä mä voin tietää???
Sekin että se kuitenkin joskus kysyy "mitäs illalla?" tarkottaa että se haluaa nähdä mut ja viettää illan yhdessä. No miks vitussa se ei kysy et kai me nähdään illalla/haluisin nähdä sut illalla tms. Ymmärrättehän?
Viime tiistaina oltiin sen kans ulkona syömässä, otettiin parit juomat ja mä tapasin sen systerin. Oli tosi nastaa ja sit ku oltiin erottu sen siskosta ni käytiin vielä yhessä baarissa parilla. Siinä se sit vaivihkaa sano et hän on miettiny et jos lähettäis minilomalle itsenäisyyspäivänä.. Jatkettiin muuta juttua enkä tohon oikeen osannut sanoo mitään kun menin ihan häpsälleni. Saatiin siinä sit pikkupöhnässä joku kina aikaseks joka kylläkin sovittiin samana iltana mutta. Sen jälkeen ei oo sanonut mitään siitä reissusta. Mitä vittua? Vetikö sen sen ehdotuksensa nyt pois sen kinan takia eli tuliko toisiin ajatuksiin? En minä tiiä enkä kehtaa kysyä.
Välillä musta tuntuu että me ei puhuta yhtään samaa kieltä ja ollaan ihan eri planeetoilta. Ja välillä musta tuntuu että me niin kuulutaan yhteen. Mitä tää nyt on?
Välillä musta tuntuu että mä haluan saada riidan aikaseks että se sais "syyn" jättää mut. Tai et mä saisin "syyn" jättää sen. Siks että mielummin nyt kun myöhemmin.
Miks mä olen niin epävarma nyt tästä kaikesta? Miks mä en luota siihen että se haluaa olla mun kanssa just siks ku mä olen tämmönen kun olen?
Käytöksellään silti osottaa tykkäävänsä ja viihtyvänsä mun kanssa mutta perkele kun mun pitäis saada kuullakkin se välillä! Se että jos ollaan erillään niin tulis se viesti - oot ajatuksissani - tms. Kyllä se joskus semmosta laittaa mutta mun tarviis kuulla se useemmin.
Olenko mä liian vaativa? Liian hankala? Haluanko mä liikaa? Olenko mä liian tottunut oleen yksin, että en osaa olla toisen kanssa? Ahdistaa omat mietteet. Täytyy varmaan kattoo joku itkupätkä, jos se vaikka helpottais.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toi on varmaan aika tyypillistä, kun pitkän yksinolon jälkeen viimein alkaa tapailemaan jotain. Monta kertaa sitä olettaa toisen ymmärtävän, mitä itse odottaa, ja sitten kun menee ja suuttuu jostain, mitä toinen ei ollutkaan tajunnut, niin se toinen on ihan hämillään, että mikä tolle nyt tuli :D
VastaaPoistaJoten kattele nyt vaan ihan rauhassa, luulen, että käyt läpi sitä vannoutuneen sinkkunaisen sisäistä kamppailua siitä ollako vai eikö olla :D Muista, että "it takes two to tango", eli kerrot sille sun odotuksistas avoimesti. Tai epävarmuudesta siitä, mitä itse tunnet.
Oijoi, jos olisi enemmän sanoja, olisi vähemmän sotia :D
Sä olet niin oikeessa.
VastaaPoistaSilti pelottaa että mun fiilikset on oikeet ja tässä on takana nyt jotain :( Kohtapuoliin siitä pitäs kuulua kun oli puhetta että nähdään.
Pelottaa ja jännittää. Yritän olla kuten ennenkin, ilman tätä panikointia.
Mua pelottaa että se on kyllästynyt muhun. Mä oon vaikee, mä tiiän sen. Mut kestääkö se mua tän alkupanikoinnin ajan vai heittääkö pyyhkeen kehään?
*Miss Nutcase*
MINÄ oikeastaan veikin aika lailla sanoja suustani.
VastaaPoistaMutta senkin olen kyllä huomannut, että tiettyihin omiin intuitioihin kandee luottaa - toisaalta kun ne antennit on joskus turhankin herkällä kun itse on pohtinut oman päänsä puhki. Hmmm.
Ymmärrän kyllä että mietityttää, ootte kuitenkin tapailleet jo jonkin aikaa ja alusta pitäen silleen tiiviisti, että jotenkin ei välttämättä varmastikaan hotsittaisi olla tässä vaiheessa noissa mietteissä, ettet oikein tiedä missä mennään ja ettet tiedä välttämättä edes seuraavaa iltaa...
Pahus. En osaa sanoa mitään järkevää, mutta symppaan sua ainakin satasella :) ♥
Erkillä tulikin hyvä lisäys tuohon vielä. Naisen intuitio on jotain sellaista, jolle itse dear lordkin on kateellinen.
VastaaPoistaMutta toisaalta, sitä intuitiota ei saa sekoittaa epävarmuuteen. Tiedättehän sen, kun mielessään vatvoo ja muodostaa jo valmiit skenaariot. Toisaalta, aika usein nekin kuvitelmat lopulta osuvat oikeaan, jos ei heti, niin myöhemmin.
Ihanaa olla nainen :)
Joop. Ilta oli niin normaali kun aina ennenkin. Eli möröt oli kaikki vain ja ainoostaan mun omassa päässä. Samanlaista söpöilyä,höpöttelyä, ohimennen koskettelua, pussailua kun aina ennenkin.
VastaaPoistaMä veikkaan että tää on mun omaa epävarmuutta nyt. Ja jos ei, niin yritän olla murehtimatta etukäteen kun ei just nyt ole oikeesti mitään murehdittavaa.
Hetkittäisestä toisen ihmisen kaipuusta huolimatta mulla oli todella hyvä olla myös yksin. On yllättävän vaikeeta ajatella että vierellä on ihminen kenet MÄ joudun ottamaan huomioon, ei pelkästään toisinpäin. Kompromissienkin tekeminen on mulle yllättävän vaikeeta :D
Tää homma toimii jos on toimiakseen ja jos ei - noh, itketään sitä sitten. Eiks niin?
Mä löysin sen itsetuntoni mikä oli hetken kateissa ja oon taas oma, ihana, upee itteni :)
Ihanaa olla nainen :)
VastaaPoistaAamen :D
PS. Kiva kun kaikki on nyt kuitenkin hyvin!